| Kallo
leveä, otsapenger selvä. Puhdaslinjainen, posket eivät saa
olla ulkonevat. Leuat keskipitkät, voimakkaat eivät suipot. Kirsu
leveä, sieraimet suuret.
Pää
on rodulle erittäin tärkeä erityispiirre, jonka kuvailu
rotumääritelmässä on varsin suppea. Labradorin pään
tulee olla voimakas olematta karkea; linjakas ja puhdaspiirteinen. Kallon
tulee olla leveä, muttei kuitenkaan niin leveä kuin esimerkiksi
rottweilerilla. Kuono-osan tulee olla voimakas suhteessa kallon leveyteen,
ei kuitenkaan niin voimakas, että kuono-osa suhteessa kallo-osaan
antaisi “laatikkomaisen“ vaikutelman. Kuono-osan tulee kuitenkin olla niin
voimakas, ettei vaikutelma ole kiilamainen.
Leveät,
ulkonevat posket ovat virhe. Pään tulisi kuitenkin olla kauttaaltaan
täyteläinen. Usein näkee päitä joissa täyteläisyys
puuttuu etenkin silmien alta, vaikka pään muoto ja mittasuhteet
muuten olisivatkin oikeat.
Sekä edestä
että sivulta päin katsottuna kallon tulisi olla melko litteä.
Labradorin kallo ei saa pyöristyä “kupolimaisesti“. Huomaa että
korvien kiinnitys ja asento vaikuttavat kallosta saatavaan vaikutelmaan!
Mittasuhteiltaan
kallo ja kuono-osa ovat jotakuinkin 1:1. Kuono-osan tulee olla täyteläinen
sekä edestä että sivulta katsottuna, alaleuka on pyöreä
ja voimakas. Myös päätä arvostellessa on huomioitava
rodun käyttötarkoitus noutajana. Labradorin leukojen ja kuono-osan
tulee olla niin voimakkaat, ettei kookkaammankaan riistan kantaminen tuota
sille vaikeuksia.
Kallon ja kuonon
linjojen tulee olla yhdensuuntaiset. Otsapenger on selvä. Heikot otsapenkereet
ovat erittäin yleinen virhe rodussamme. Otsapenkereen puuttuminen
tekee päästä epätyypillisen. Tähän olisi
niin kasvattajien kuin rotua arvostelevien tuomareidenkin syytä kiinnittää
enemmän huomiota - vaikuttaa siltä, että virheen yleisyys
on tehnyt siitä melkein hyväksyttävän!
Labradorin
huulet eivät saa olla riippuvat tai runsaat kuten esim. bernhardilaisella.
Ylähuuli ei saa ulottua alaleuan linjan yli, mutta ylähuulen
tulee juuri ja juuri peittää alahuuli. Kirsu on voimakas, mutta
ei ulkoneva. Kuono kirsuineen on pyöreän täyteläinen.
Kirsun väri on keltaisella koiralla musta, mutta voi vaalentua vuodenajoista
tai kiimakierrosta johtuen.
Mikäli
keltaisella koiralla huulien ja silmäluomien pigmentti on voimakas
ja vain kirsu on hieman vaalentunut, voidaan sen katsoa johtuvan em. syistä
eikä synnynnäisesti heikosta pigmentistä. Ruskealla koiralla
ei voi olla mustaa pigmenttiä, kirsun väri on sama tai hieman
vaaleampi kuin turkin väri. Keltainen koira, jolla on ruskea pigmentti,
on värivirheinen.
Yleisimpiä
pään virheitä:
- puuttuva
tai heikko otsapenger
- karkea kallo
ja leveät posket (“rottweiler-pää)
- heikot ja
kapeat kuono-osat (“snipi-kuono“), kiilamaisuus
- “houndimainen“
pää riippuvine huulineen
Huom! Nuoren
koiran pään ei luonnollisestikaan tule olla yhtä voimakas
kuin aikuisen. Pää voi kehittyä pitkälle kolmannelle
ikävuodelle, ja tietynlainen pään keveys nuorella koiralla
on täysin sallittua, mikäli pään muoto ja mittasuhteet
muuten ovat oikeat.
|
