Keltaisen koiran värin tulisi olla mahdollisimman tasainen, mikä tarkoittaa sitä, että turkissa esiintyvistä tummuuseroista huolimatta kokonaisvaikutelma ei saa olla kirjava. Keltaisella koiralla turkin sävy on tummempi korvissa, hännässä selässä ja jaloissa. Myös päässä voi olla tummemepaa sävyä, joka ei kuitenkaan saisi olla niin tumma, että se vaikuttaa koiran ilmeeseen. Keltaisella koiralla tulee olla hyvin tumma pigmentti silmäluomissa, huulissa ja kirsussa.

Ruskean koiran turkin peitinkarvojen värin tulisi olla täysin tasainen, toisin sanoen sillä ei saa esiintyä samanlaisia sävyeroja kuin keltaisilla. Karvanlähtö voi aiheuttaa ruskealla koiralla kirjavuutta. Ruskean koiran kirsu, huulet ja silmänympärykset ovat turkin väriset, hyvin tummanruskealla koiralla ne voivat olla hieman turkin väriä vaaleammat.

Kaikilla kolmella värillä voi esiintyä valkoisia merkkejä, keltaisilla koirilla niitä tuskin koskaan huomaa. Pieni, valkoinen merkki rinnassa on sallittu.

Selviä värivirheitä ovat mustalla tai ruskealla koiralla yleensä raajoissa esiintyvät brindle- tai tan-kuviot.

Pigmentin puuttuminen keltaisella koiralla on virhe, jonka tulee vaikuttaa koiran arvosteluun ja palkintosijaan. Pigmentittömän keltaisen kirsu, huulet ja silmäluomet ovat selvästi vaaleammat, lihan-  tai maksanväriset. Tällaista koiraa ei tarvitse poistaa jalostuksesta, mikäli tuntee värigenetiikkaa.