Englantilainen sanonta “ a labrador should look like a labrador and nothing else but a labrador“ on itsestäänselvältä kuulostava lause, mutta pitää sisällään olennaisimman. Vaikka labradori onkin “peruskoira“, jolla ei ole mitään silmiinpistäviä erityispiirteitä, sen tulee näyttää vain ja ainoastaan labradorilta. Mikäli koirassa on yksikin sellainen piirre, joka tuo mieleesi jonkin muun rodun, se ei ole tyypillinen labradori.

“Peruskoiramaisuudestaan“ huolimatta labradorinnoutajalla on tiettyjä rodulle ominaisia erityispiirteitä, jotka olennaisesti vaikuttavat koiran arvosteluun. Näitä ovat pää, häntä ja karva.

Tyyppikysymys on erityisen tärkeä rodussamme. Tyypin vaihtelua esiintyy jonkin verran ja oikean tyypin tunnistaminen on rodun arvostelemisen ja kasvattamisen perusedellytys. Ei voida sanoa, että rodussamme esiintyisi useita hyväksyttäviä tyyppejä. Pikemminkin tietynsukuisilla ja tiettyjen kenneleiden koirilla on tyypilliset virheensä ja hyvät puolensa.

Sukupuolileiman tulee näkyä selvästi. Uros antaa niin maskuliinisen vaikutelman, ettei sukupuolen tunnistamiseksi tarvitse katsoa vatsan alle! Narttu on vankkuudestaan huolimatta feminiininen, minkä tulisi näkyä ennenkaikkea päässä ja mittasuhteissa. Mittasuhteiltaan uroksen tulisi olla neliömäisempi kuin nartun.