Runko

Rintakehä leveä, syvä ja tynnyrimäinen. Hyvin kaareutuneet kylkiluut. Ylälinja vaakasuora. Lanneosa leveä, lyhyt ja voimakas. Täyteläinen vaikutelma ei saa johtua ylipainosta.

Labradorinnoutajan runko on syvä, rintakehä on hyvin kehittynyt ja kylkiluut kaareutuneet. Rintakehä on hyvin kehittynyt ja kylkiluut kaareutuneet (barrel ribs = tynnyrin kaarevat laudat). Runko ulottuu kyynärpäiden tasolle tai hieman niiden alle, ei kuitenkaan niin syvälle, että koirasta tulee matala, lypsyjakkaramainen vaikutelma. Kylkiluiden jälkeen rungon tulee luontevasti jatkua leveään, lyhyeen lanteeseen.

Usein maallikko tai muiden rotujen harrastaja pitää labradorinnoutajia lihavina juuri täyteläisen rungon ja leveän rintakehän antaman vaikutelman vuoksi. Valitettavasti myös oman rotumme keskuudessa tapaa harrastajia, jotka joko itseään tai muita pettääkseen pitävät koiriaan hyvin lihavassa kunnossa peittääkseen koiriensa rungon puutteellisuuksia. On tärkeää kyetä erottamaan todellinen, oikea massa “läskistä“.

Lihottamisella pyritään myös usein peittämään ylösvetäytynyttä vatsalinjaa, joka on labradorinnoutajalla virhe. Nuoria koiria arvosteltaessa on huomioitava, että rungon kehitys saattaa olla vielä kesken, niinpä nuoren koiran rungon syvyys ja rintakehän leveys eivät ole (eikä niiden tule ollakaan), kuten aikuisella jo valmiiksi kehittyneellä koiralla. On tärkeää ymmärtää nuorten koirien kehittymättömyyttä, sillä rodussamme ei ole tarkoitus rohkaista “broilerikasvatusta“.

Labradorinnoutaja on täysin kehittynyt vasta 2-3 vuoden iässä, etenkin urokset kehittyvät hitaasti.

Selkälinjan tulisi olla suora, selkä ei saa olla painunut tai kaareva. Se ei saa olla laskeva kuten esim. saksanpaimenkoiralla, eikä koira saa myöskään olla takakorkea.

Oikeanlaisessa ylälinjassa on hyvinkehittynyt säkä, jonka jälkeen selkälinja jatkuu suorana. Riittävän pitkä, oikeinkiinnittynyt kaula, hyvinkehittynyt säkä ja suora selkä sekä lyhyt ja voimakas lanneosa muodostavat yhdessä oikeanlaisen ylälinjan.

Lyhyt, leveä ja voimakas lanne on erittäin tärkeä tekijä oikeanlaisen, voimakkaan takaosan rakenteessa. Liian pitkä lanne ei ole voimakas ja kestävä ja tekee selkälinjaan usein notkon.

Jotta ymmärtäisi rotumääritelmän kuvauksen lanteesta oikein, tulee tietää, mitä osaa koirasta lanteella tarkoitetaan. Rotumääritelmä ei vaadi lyhyttä selkää, vaan lyhyen lanteen. Rotumääritelmä ei siis hae lyhyttä, neliömäistä koiraa, vaan hieman korkeuttaan pidempää koiraa, jonka lanneosa on lyhyt, voimakas ja suora.

Ylhäältä päin katsottuna takaosan tulisi olla leveä ja voimakas. Edestä päin katsottuna rintakehän tulisi olla syvä ja leveä. Labradorille kuuluu tyypillisesti selvä, hyvinkehittynyt eturinta - ns. köli. Hyvä “köli“ ei välttämättä kuitenkaan tarkoita sitä, että koiralla olisi moitteeton etuosa.